lauantai 5. joulukuuta 2009

Oi näitä lauantai-iltoja..

Nyt on outo herkkisfiilis, kuuntelen Céline Dionin kappaletta My Heart Will Go On ja datailen. Hetki sitten soi Antti Tuiskun herkistelybiisit, mutta niihin jo kyllästyin.

Tiedättehän kuinka mahtava elokuva Titanic on? Noh, jos ette tiedä, kerron siitä. Se on yksi parhaimmista, surullisimmista ja hienoimmista elokuvista jonka olen nähnyt. Tai oikeastaan pitää sanoa, että se on paras. En tiedä mikä siinä viehättää, mutta se vain on niin.



Titanic on kaikkien aikojen rakkaustarina, joka loppuu aivan liian surullisesti. Sekin varmasti tekee siitä niin suositun, sillä jos Rose ja Jack vain aloittaisivat yhteisen elämänsä, se menettäisi hohtonsa ja dramatiikka katoaisi. Se olisi liian tasaista, eikä se kiinnosta ihmisiä. Elokuva on tehty hienosti eikä sen pituus haittaa yhtään. Missä vain tai milloin vain katsonkin Titanicin, lopussa tulee aina itku.



Okei, täytyy myöntää. Ei Leonardo DiCaprion ulkonäkökään ole pahitteeksi. ;) Jackia on aivan ihana katsella ja tuollainen mies olisi itsellekin ihana. Tosin, niitä löytyy vain hyvin harvoin. Harmi..
En osaa nyt mitään erityisen järkeviä ja mahtavia mielipiteitä muodostaa, mutta ei kai se haittaa. Titanic on lempielokuvani ja tulee varmasti pysymään sellaisena, sen luokan mestariteos se on!

Lauantai-ilta ei kyllä ole se aika, jolloin ajatus luistaa ja tekstiä tulee, joten annettakoon anteeksi postauksen järjettömyys. Kiitän ja kumarran.

"Rose, you're the most amazingly astounding wonderful girl, woman that I've ever known. I'm not an idiot, I know how the world works. But I'm too involved now. You jump, I jump, remember?"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti