turhuus

Kohta on joulu ja en oo jaksanu kirjotella tänne oikein. On mennyt ties kuinka kauan viime postauksesta, mutta kuka välittää. Ei kukaan. Kaikkea on tapahtunu joten selitän niistä lyhyesti =)

Viime lauantaina pidin kaverin kanssa pikkujoulut, ne meni ihan hyvin. Meillä oli kivaa ja sillein, mutta jäin silti kaipaamaan jotain. Ei, se ei johtunu siitä, että vieras jota ehkä eniten ennen niitä juhlia odotin, ei saapunu. En tiedä miksi se teki niin, mutta nyt tiedän mitä oikeesti siitä ajattelen.

Illan aikana tehtiin vaikka mitä, syötiin, laulettiin singstaria ja pelailtiin. Mentiin myös pullonpyöritystä, ja koska mukana oli eräs henkilö, kysymykset oli ainakin mun kohalla pahoja. Muutamat saatto järkyttyä, tai en nyt tiiä siitä, mutta yllätyksenä niille muutama asia tuli =) Nyt ei tällä hetkellä kuvia niistä pippaloista ole, kun tältä koneelta ei niitä löydy, mutta ehkä myöhemmin lisäilen.

Okei, mun pointti ei oikeesti ollu tulla selittämään pikkujouluista, vaan ihan jostain muusta. Musta nimittäin tuntuu tällä hetkellä hyvin oudolta ja ristiriitaiselta. En tiedä mitä ajatella, kun päässä pyörii kaikenlaista. Hyvin ei mene, mutta kukapa siitä välittäisi. Ei ne tajua kuinka vaikeeta mulla satunnaisesti on tai miltä musta tuntuu. En tiedä, mutta epäilen mulla olevan jonkinasteinen kaamosmasennus, you know? Nojoo, ehkä tää on vaan kuvitelmaa, ihan sama.

Love actually eli Rakkautta vain on muuten mahdottoman ihana elokuva. Tykkään siitä tosi paljon ja se on yks niistä harvoista joiden en toivonu loppuvan ennen puoltaväliä! Sitten vielä tärkein asia; musta tuntuu että oon aivan peruuttamattomasti ihastunut..