Jumitus

Hahaa, luin tossa kaikki vanhat postaukset ja tuli semmonen "kuka helvetti nää on kirjottanu?!" -fiilis. Oho, aika jännää, mun mitäänsanomaton elämä on hiukan muuttunu :D Vaikka ekasta ei oo edes kovin kauan, musta tuntuu silti siltä.

Ekaks, mulla on jotenkin kummasti ollu tänä vuonna kokonaisuudessaan parempi fiilis kun viime vuonna, lukuunottamatta ekan viikon masiksia. =) Ei enää mahdottomia viikonloppuangsteja tai muutenkaan mitään suurempia vuodatuksia. Kas kummaa, johtuuko tää siitä, mutta todellakin mulla on parempi fiilis. Mahtavaa!

Silti mistään kovin kivasta ei voi puhua. Koulu on aika jees, tykkään olla siellä, mutta koulun ulkopuolella mulla ei sitten olekaan sosiaalista elämään. Nekin ainoot kaverit jotka mulla on, näyttää olevan niin kiireisiä ettei aikaa yksinkertasesti jää mulle. Niillä on niitä muita kivoja joiden kanssa olla..
Datailen siis 24/7. Okei, en ihan. Oon meinaan vähentäny koneella oloa =) Se on hieno juttu, koska asetin sen yheks tavotteeks vuodelle 2010!

Oikeesti, mitä järkeä ylipäätään on kirjottaa tätä? Noh, ehkä pidän tätä vähän niinku julkisena päiväkirjana, jonka kuka tahansa voi sattumalta löytää, jee.

Oon muuten tosi helpottunu ja ilonen yhestä jutusta, mutta toisaalta en, koska tilalle tais tulla toinen.. oh shit. Ehkä siitä myöhemmin :D Toivottavasti kuitenkin ei.

I believe in nothing, but the truth in who we are

Aloin tässä aika vakavasti miettimään minkä helvetin takia tätä blogia kirjotan. Yli kuukauden taon jälkeen tulin siihen tulokseen, että en tiedä. En jaksa kamalasti tähän panostaa, sillä oon lähes varma siitä ettei kukaan tätä lue, mutta toisaalta kirjoitan itseni vuoksi ja puran asioita.

Tässä on tullut taas huomattua, ettei ketään kiinnosta.
Äskeisen lauseen voi ymmärtää monella tavalla ja mun kohalla sillä onkin monta eri merkitystä. Se ei oo kovin mukavaa tajuta joka päivä, ettei mulla oikeesti oo enää perheen ulkopuolella ihmisiä jotka välittää mitä mulle kuuluu. Oon täysin nobody. Kukaan ei huomaa, ketään ei kiinnosta, niillä on ne muut. Ne muut oikeesti kivat ja mä vaan pilaan kaiken.

Tää on syy, jonka takia mun elämä on lähes merkityksetöntä. Ei järkeä, ei mitään..
Toivo hiipuu, kukaan ei edes yritä auttaa. Ne ei ehkä tajua, että mä todella tarviin jonkun mun elämään. Se on helppoa vaan sanoa, että "no senku meet ja hankit niitä kavereita" Tekisin niin jos pystyisin. Ongelma vaan on siinä, etten uskalla mennä minnekään tai pyytää ketään mihinkään, koska oon tylsä ja kaikki menis kuitenkin pieleen, kukaan ei lähtis ja masentuisin täysin.

I believe in nothing
Not the end and not the start
I believe in nothing
Not the earth and not the stars

I believe in nothing
Not the day and not the dark
I believe in nothing
But the beating of our hearts