turhuus

Kohta on joulu ja en oo jaksanu kirjotella tänne oikein. On mennyt ties kuinka kauan viime postauksesta, mutta kuka välittää. Ei kukaan. Kaikkea on tapahtunu joten selitän niistä lyhyesti =)

Viime lauantaina pidin kaverin kanssa pikkujoulut, ne meni ihan hyvin. Meillä oli kivaa ja sillein, mutta jäin silti kaipaamaan jotain. Ei, se ei johtunu siitä, että vieras jota ehkä eniten ennen niitä juhlia odotin, ei saapunu. En tiedä miksi se teki niin, mutta nyt tiedän mitä oikeesti siitä ajattelen.

Illan aikana tehtiin vaikka mitä, syötiin, laulettiin singstaria ja pelailtiin. Mentiin myös pullonpyöritystä, ja koska mukana oli eräs henkilö, kysymykset oli ainakin mun kohalla pahoja. Muutamat saatto järkyttyä, tai en nyt tiiä siitä, mutta yllätyksenä niille muutama asia tuli =) Nyt ei tällä hetkellä kuvia niistä pippaloista ole, kun tältä koneelta ei niitä löydy, mutta ehkä myöhemmin lisäilen.

Okei, mun pointti ei oikeesti ollu tulla selittämään pikkujouluista, vaan ihan jostain muusta. Musta nimittäin tuntuu tällä hetkellä hyvin oudolta ja ristiriitaiselta. En tiedä mitä ajatella, kun päässä pyörii kaikenlaista. Hyvin ei mene, mutta kukapa siitä välittäisi. Ei ne tajua kuinka vaikeeta mulla satunnaisesti on tai miltä musta tuntuu. En tiedä, mutta epäilen mulla olevan jonkinasteinen kaamosmasennus, you know? Nojoo, ehkä tää on vaan kuvitelmaa, ihan sama.

Love actually eli Rakkautta vain on muuten mahdottoman ihana elokuva. Tykkään siitä tosi paljon ja se on yks niistä harvoista joiden en toivonu loppuvan ennen puoltaväliä! Sitten vielä tärkein asia; musta tuntuu että oon aivan peruuttamattomasti ihastunut..

"Oi maamme Suomi, synnyinmaa.."

Okei, tänään on sunnuntai. Mutta ei ihan mikä tahansa sunnuntai, vaan Suomen Itsenäisyyspäivä. Kello on kolmen kieppeillä ja oon tyytyväinen siihen mitä oon saanut aikaseksi tänään. Heräsin jopa ennen kymmentä! Tosin vaan siinä uskossa, että kaveri tulisi kohta, mutta ei se mennytkään sitten ihan niin. Takaisin nukkumaan en kuitenkaan jaksanu mennä.





Päätin siirtyä keittiöön datailemaan ja ilokseni ( tai sitten surukseni ) Jaska päätti tulla pöydälle nukkumaan. Fiksu koira!

11 aikaan lähdettiin kävelemään asemalle päin. Ihmisiä oli liikkeellä paljon enemmän kun yleensä sunnuntaisin tähän aikaan. Löydettiin ihan sopiva paikka, josta kulkueen näki jotenkin. Marssijat olivat tylsiä, mutta ne erilaiset koneet ja vempeleet olivat jänniä :D Sain napattua kuvankin, tosin kännykällä.



Ihan kiva kulkue muuten, mutta hornetit ja helikopterit jäi näkemättä. Ilmeisesti oli liian huono lentosää, harmi. Ja illalla katsotaan sama uudestaan telkkarista! On se aika upeeta.
Nyt sunnuntai jatkuu tylsällä dataamisella..

Musta tuntuu että oon aika mitäänsanomaton kirjottaja. Mulla on aina tosi suuret suunnitelmat mitä kirjotan seuraavaksi, mutta ne sitten jotenkin jää matkanvarrelle kirjoittaessa. Hö, tuntuu etten anna kaikkea itestäni.

Oi näitä lauantai-iltoja..

Nyt on outo herkkisfiilis, kuuntelen Céline Dionin kappaletta My Heart Will Go On ja datailen. Hetki sitten soi Antti Tuiskun herkistelybiisit, mutta niihin jo kyllästyin.

Tiedättehän kuinka mahtava elokuva Titanic on? Noh, jos ette tiedä, kerron siitä. Se on yksi parhaimmista, surullisimmista ja hienoimmista elokuvista jonka olen nähnyt. Tai oikeastaan pitää sanoa, että se on paras. En tiedä mikä siinä viehättää, mutta se vain on niin.



Titanic on kaikkien aikojen rakkaustarina, joka loppuu aivan liian surullisesti. Sekin varmasti tekee siitä niin suositun, sillä jos Rose ja Jack vain aloittaisivat yhteisen elämänsä, se menettäisi hohtonsa ja dramatiikka katoaisi. Se olisi liian tasaista, eikä se kiinnosta ihmisiä. Elokuva on tehty hienosti eikä sen pituus haittaa yhtään. Missä vain tai milloin vain katsonkin Titanicin, lopussa tulee aina itku.



Okei, täytyy myöntää. Ei Leonardo DiCaprion ulkonäkökään ole pahitteeksi. ;) Jackia on aivan ihana katsella ja tuollainen mies olisi itsellekin ihana. Tosin, niitä löytyy vain hyvin harvoin. Harmi..
En osaa nyt mitään erityisen järkeviä ja mahtavia mielipiteitä muodostaa, mutta ei kai se haittaa. Titanic on lempielokuvani ja tulee varmasti pysymään sellaisena, sen luokan mestariteos se on!

Lauantai-ilta ei kyllä ole se aika, jolloin ajatus luistaa ja tekstiä tulee, joten annettakoon anteeksi postauksen järjettömyys. Kiitän ja kumarran.

"Rose, you're the most amazingly astounding wonderful girl, woman that I've ever known. I'm not an idiot, I know how the world works. But I'm too involved now. You jump, I jump, remember?"

Jännä jännempi.. sunnuntai!

Tänään on semmonen fiilis, että jotain toivoa vielä on. =) Vaikka yleensä viikonloppusin valittelen elämän tylsyyttä ja tyhjyyttä, nyt teen poikkeuksen. Tämä viikonloppu on tähän mennessä kyllä ollut tavallisen tylsä ja tyhjä, mutta ei haittaa! Huomisesta tulee jännä.

Huomenna nimittäin herään aikasin ja säntään aseman viereen, matkakeskuksen luokse katsomaan itsenäisyyspäivän paraatia, joka jostain kumman syystä sattuu olemaan tänä vuonna Riihimäellä. Aika hassua, sillä yleensä ton luokan tapahtumat järjestetään jossain ihan muualla kuin vajaan 30 000 asukkaan pikkukaupungissa. Mutta onhan se aika jees =) Paikalle sentään odotetaan tulevan noin 20 000 ihmistä.. Huisia! Ja sitten illalla tarkkaillaan telkkarista kuka mokailee tänä vuonna etikettien kanssa.

Oon lähes koko päivän jumittanut Antti Tuiskua, joka ei ole kyllä mikään ihme. Vähän aikaa sitten kyllästyin siihen, että kyseinen mies vain pysyy ja pysyy ( todella kaukana muista ) oman Last.fm:äni kärjessä. Poistin Tuiskun koko listalta, mutta ei mene varmaan kauhean kauan kun sen taas kuuntelen kärkeen.. Ja pointti siinä, että kirjoitin tästä on se, että en vielä aikasemmin tiennyt mitä haluan joululahjaksi, mutta nyt listalta löytyy ainakin Antti Tuiskun Hengitän Special Edition. ( Ja aivan! Suunnitelmissa on risteily helmikuun lopulla ja kas kummaa, päivävaihtoehdot valittiin sen perusteella, että tämä suloinen Antti Tapani esiintyy siellä.. )

Mua ärsyttää nyt eniten se, että kamera on lainassa enkä saa lisättyä mitään järkeviä kuvia näihin postauksiin, kun koneella ei oo mitään kivaa. Kesäkuvia sun muita löytyy, mutta ei mitään talvi- tai jouluaiheisia. Ehkä mä saan jopa aikaseks napata joitakin kivoja talvi- tai joulukuvia seuraavaan postaukseen kännykällä. Kuulostaa surkeelta, mutta antaa mennä!
Mitään järkeä tässä tekstissä ei ole, mutta tarviiko edes olla? :D
Jos luette, kommentoikaa kiitos.

Synkistelyä(kö?)

Kappas. Löysin itteni täältä taas. No, kaipa sitä voi tylsyyteen vähän kirjotella. Ei sillä että mulla jotain järkevää kirjotettavaa oiskaan, mutta kuitenkin.

Oon oikeesti miettiny paljon viime aikoina, että mimmosen kuvan musta saa. Se ois oikeesti kiva tietää. Koska mietin usein mitä sanon kenenkin seurassa ja miten ylipäätään oon. En esitä mitään, mutta saatan muuttaa käytöstä sen mukaan kenen seurassa oon. Tai äh, en osaa selittää mutta ketä ees kiinnostais.

Tää postaus on tämmönen turha, selittelyä vaan. Nyt tällain perjantai-iltana ( kun en siis omista sosiaalista elämää, istun vaan koneella ) mulla on fiilis, joka tulee usein viikonloppusin. Semmonen fiilis, että toivoisin olevani jotain jollekin. Haluaisin omistaa enemmän kavereita kun ihan vaan muutaman. Hyvänpäiväntuttuja riittää. Siis niitä joiden kanssa jutellaan mesessä pinnallisesti ja moikkaillaan kaupungilla.

Oon myös tajunnut, että tiedän tasan yhen ihmisen johon luotan täysin. Voin siis luottaa, ettei tämä ihminen menis kertomaan mun asioita eteenpäin. Kertaakaan en ole joutunut muuttamaan käsitystä siitä. On mahtavaa, että tämmösiä ihmisiä on vielä olemassa tässä maailmassa. Täytyy sanoa, että ilman tukea tai kuuntelijaa en tiedä missä tilassa olisin nyt..

Jos eilen sanoin jotain niin
tänään mä sen jo pyörrän.
Ajatukset, mielipiteet vaan vaihtuvat.
Mä myönnän, etten tiedä alkuunkaan kuka oon.
Vai onko mua ees olemassakaan.

En valmiiksi tuu, en valmiiksi tuu.
Kun luulen olevani jotankin, niin huomenna se jo muuttuu.

taas yks tylsä perjantai

Tänään on perjantai. Mulle sen pitäis olla viikon paras arkipäivä, mutta sitä se ei ole. Huomasin taas, että vietän tänkin perjantain ihan vaan koneella ja se ainutkin meno illalle peruuntu. Noh, eihän se kyllä ollu kun lenkki kavereiden kanssa, mutta kuitenkin. Nyt tekemistä ei oo ollenkaan ja saan viettää tylsän ja pitkän illan koneen kanssa.

Eilen illalla huomasin Spotifyssä 30 Seconds to Marsin biisin Night of the Hunter, joka oli varmaan ilmestyny juuri. Järkytyin aika pahasti, koska en oo ennen ajatellut, että bändi voisi joskus levyttää poppia :D Parin kuuntelun jälkeen aloin kuitenkin tottua biisiin ja se on nyt ihan hyvä. Tosin, 30 Seconds to Mars kyllä osasi yllättää ja ehkä pelonsekaisin tuntein odotan pian ilmestyvää levyä. Joten siis: suosittelen kuuntelemaan biisin! Bändi on tulossa Suomeen ensi vuonna ja vähän ottaa päähän kun en kyseiselle keikalle pääse..

Tänään oli harvinaisen hyvä päivä, koulua oli vaan 10:15 - 11:30, kun ruotsin tunti oli peruttu :) Siinä tais olla päivän paras uutinen. Koulusta kotiin päästyä katsoinpas leffan Helinä Keiju ja kadonnut aarre. Täytyy sanoa, että se oli ihan hyvä :D Leffan jälkeen sorruin nukkumaan parin tunnin päikkärit, joka ei ole kyllä hyvä asia kun en sitten saa illalla unta. Ja nyt sitten ollaankin jo tässä hetkessä. Ihankuin millään mitä tein tänään olis jotain väliä, mutta kirjottelenpa vaan tylsyyteen.

Tässä tekstissä ei nyt ole päätä eikä häntää, mutta ei haittaa.


Päivän biisi: 30 Seconds to Mars - Night of the Hunter

Siivouspäivä!

Nyt taas ajattelin jatkaa tätä turhanpäiväistä selittelyä omaksi ilokseni, eihän tätä kuitenkaan kukaan lue. Mutta kuitenkin, tänään oli jännä päivä. Koulusta oli vapaata ja sain jopa siivottua oman huoneen! Se on jo saavutus, sillä en edes muista millon viimeks olisin sen siivonnut :D

4 tuntia siihen meni, mutta ei turhaan. Nyt tää on aikas kiva, kaikki turhat tavarat on ainakin melkein poissa näkyvistä. Tuskin ne kuitenkaan pysyy, mutta..
Joulun tuloa en kyllä saanut näkyviin mitenkään ja se on harmi. Ehkä vielä ennen joulua ehtii. (:
Kynttilöitä en kyllä pysty tänne laittamaan.

Kaikista kivoin yksityiskohta huoneessa on suolakivilamppu, tai jokin semmonen. Se on kuitenkin hieno, vaikken tarkkaa nimeä tiedä.




Jos voisin, sisustaisin huoneen ihan eri tavalla. Se on kuitenkin lähes mahdotonta, tilanpuutteen vuoksi. Siistinä tämä on kuitenkin ihan kiva (:

Kiva musiikki voi muuten pelastaa päivän, sen takia uskallankin suositella Mewin biisiä 156.