just say yes

Voi, nyt se taitaa olla tapahtunu. Taas. Taidan olla taas ihastunu. Enkä vaan taida, mä oon. En käsitä, miten se on mahollista? Sen ainakin tiedän että se on ihana. Tosi ihana, ihanin.

Tää taitaa olla aika ahaa-elämys, koska oon mä sitä ihan kivana tyyppinä pitäny kauankin, vaikken edes tunne. Ajatellu että siinäpä mukavan näkönen tyyppi ja varmasti kivakin. Mulla on kiva muisto siitä, kun olin soveltuvuustesteissä tohon kouluun. Se sama henkilö istu mun vieressä ja olin jo sillon sitä mieltä, että aika ihana tyyppi. Aika ihana.



Ja kyseessä ei ole sama kun mistä viimeks kirjotin, se oli ihan ohimenevää, turha tapaus =) Oivoi, en nää sitä yli viikkoon koska hiihtoloma.

Nyt alan taas kuunteleen ihania nyyhkybiisejä ja leijun pilvissä päivät, oh fuck.

Joskus asiat ei vaan mee niinku haluis

Jep, tää on tämmönen angstipäivä mulle. Ei sen takia että on maanantai tai että viikonloppuun ois liian pitkä aika, ei. Kun on 15.2, se tekis mistä tahansa päivästä hiukan synkän, mulle.

Joo ajatukset on hiukan sekasin ja vielä enemmän. Vuos sitten menetin mulle tärkeen ihmisen, mun tyttöystävän. Pahinta tässä on se että menetin myös tärkeen ystävän. Tosi tärkeen. Meiän tiet erkani kokonaan ja se oli täysin mun vika, en toiminu tarpeeks ajoissa ja olin kusipää.

Okei, se siitä. Toiseen aiheeseen. Nyt täytyy taas sano; ei niitä kiinnosta. Ei ketään nykyään kiinnosta minä tai mun jutut, oon täysin nobody. Nykyään yhä harvempi tulee juttelemaan tai haluu esim nähä, nykyään en omista kun pari kaveria. Enkä tiedä miks tai mikä mussa on.

En tajuu enkä käsitä miten jaksan vielä ja samalla pelkään menettäväni yhen kokonaan, ettei se enää haluis jutella mun kanssa tai mitään. Se ei edes kohtele mua kovin hyvin ja samalla joku siinä saa mut edelleen pitämään siitä ja joku siinä pakottaa mut edelleen jatkamaan yrittämistä. Haluun jonkun järjen tähän ja selkeyden.
Ehkä mä vielä jossain tosi syvällä sisimmässä tykkään siitä, ehken vielä oo valmis päästämään sitä menemään. En vielä enkä vähään aikaan.

tylsät sunnuntai-illat pitäs kieltää

Pah, oon jumittanu koko viikonlopun himassa taas tekemättä mitään. Kyllästyttävää, turhauttavaa, epätoivosta. Noh, oli serkku sentään lauantaista eteenpäin täällä ja on vieläkin.

Tää viikko on ollu aika kaaosmainen. Jos niin voi sanoa, kun en oo aivan varma tiedänkö enää mitä kaaos on :D Kuitenkin, uskon tietäväni. On ollu 4 koetta, jotka on luultavasti kuitenkin menny ihan hyvin. Luulisin.

Palataas taas tähän mun tylsään elämään. Tällä viikolla ei oo oikein tapahtunu mitään jännää, tai no, ei kyllä muutenkaan ees mitään vähemmän jännää. Liiankin tavallista ja tuttua arkea, päivät koulussa ja illat himassa, oujee loistavaa.
Taas ajattelin että kertoisin mun viikosta, mutta siitäkään ei näytä mitään tulevan kun ei taida olla mitään kerrottavaa. Haluun silti pitää yllä tätä kirjottelemista ja sen takia selitän turhista jutuista =)

Oi vitsi muuten! Nyt muistankin tän viikon kohokohdan. Eräs, mulle vielä ja varmaan ikuisesti tuntematon ihminen, joka tuli meiän kouluun ja meiän luokkaan tutustumaan keskiviikkona vei multa täysin jalat alta. Se on aivan uskomattoman ihana. Ja kyllä, se oli joku random ysiluokkalainen tyttö, wohoo. Tästä voi päätellä etten nää sitä enää =( Surkeeta.

Ja aivan! Nyt alkaa siis tiistaina ammatillisten aineiden jakso ja huomenna on vapaata. Eli ei yleisaineita.. ainakaan puoleen vuoteen :D Mahtavaa! Ja muutaman viikon päästä päiväkotiin työssäoppimaan.. =) Jee, ei koulua.