" She's my man and we got all the balls we need "

Oh fuck täytyy sanoa. Musta tuntuu taas etten tiedä mistään mitään. Tai siis, kun en oikeen tiedä omasta suuntautumisestani paljoakaan. Tykkään tytöistä, se on varmaa. Mutta ollenkaan varmaa ei ole se, että tykkäänkö pojista. Tiedän että oon vaan 17, mutta haluisin silti jo tietää. Ois vaan helppoa tuudittautua biseksuaalin asemaan, kenenkään ei tarvis tietää että tytöt taitaa olla mun juttu. Ei tulis kiusallisia keskusteluja lesboudesta sukulaisten kanssa, eikä muita vastaavia tilanteita.

Okei, mä oikeesti ihailen niitä miehiä ja naisia, jotka oikeesti uskaltaa olla homoja, ilman paineita tai huolta muiden ihmisten mielipiteistä. Haluisin olla itekin sellanen. Se tuntuu vaan niin helpolta, mutta tiedän ettei se oo. Mä en vieläkään oikeen osaa olla tästä mitenkään ylpee tai mitään. Mun täytyy sanoa, että lähinnä välillä tää mun suuntautuminen ällöttää mua, ihan kun ajattelisin muiden puolesta tätä koko juttua.


Yks mun homoidoleista on Adam Lambert.

En tiedä miten se pystyy siihen, mutta se on loistavaa! Voi kun olisin itekin yhtä itsevarma enkä pitäis tätä niin pahana juttuna kun nyt.

No, tää oli tämmönen postaus nyt, kun ei ollu oikeen muutakaan.

Ikuisesti sateenkaarilapsi

hei jee

Kevät, kevät, kevät... vihdoinkin on oikeesti kevät!
Tätä oon odottanu jo kauan, koska keväällä mä pääsen oikeesti taas jaloilleni. Pimeet, synkät ja pitkät talvet on pahinta aikaa, inhoon niitä. Sillon mä sorrun yleensä angstaamaan. Ja paljon. Kyllähän sitä keväälläkin sattuu, mutta vähemmän.

Pääsiäisloma alko kivasti, päätin lähtee 5-vuotiaan serkun seuraksi niille ja päädyin sitten sen kanssa tivoliin! Oli tosi jees viettää kiva päivä kahestaan serkun kanssa, sekin tykkäs. Ai että, mä niin rakastan lapsia ja sitä kun nään niiden olevan ilosia. Sen takia uskonkin että mun tulevaisuus on lapsien parissa.



Sain muutama viikko sitten uudet lasit ja jopa aurinkolasit vahvuuksilla, lipun Musen keikalle ja elämä hymyilee taas! Se on oikeesti mukavaa pitkästä aikaa. Tuntuu, että oon saanu mun elämälle taas uuden suunnan. Pari kuukautta koulua ja sitten on kesäloma, nyt mulla on oikeesti mahtava fiilis! Jes.

Nyt soi Coldplay ja ilta jatkuu ihanasti dataamalla, mikä sen mahtavampaa. Ja huomenna odottaa parit synttärikemut. =)

just say yes

Voi, nyt se taitaa olla tapahtunu. Taas. Taidan olla taas ihastunu. Enkä vaan taida, mä oon. En käsitä, miten se on mahollista? Sen ainakin tiedän että se on ihana. Tosi ihana, ihanin.

Tää taitaa olla aika ahaa-elämys, koska oon mä sitä ihan kivana tyyppinä pitäny kauankin, vaikken edes tunne. Ajatellu että siinäpä mukavan näkönen tyyppi ja varmasti kivakin. Mulla on kiva muisto siitä, kun olin soveltuvuustesteissä tohon kouluun. Se sama henkilö istu mun vieressä ja olin jo sillon sitä mieltä, että aika ihana tyyppi. Aika ihana.



Ja kyseessä ei ole sama kun mistä viimeks kirjotin, se oli ihan ohimenevää, turha tapaus =) Oivoi, en nää sitä yli viikkoon koska hiihtoloma.

Nyt alan taas kuunteleen ihania nyyhkybiisejä ja leijun pilvissä päivät, oh fuck.

Joskus asiat ei vaan mee niinku haluis

Jep, tää on tämmönen angstipäivä mulle. Ei sen takia että on maanantai tai että viikonloppuun ois liian pitkä aika, ei. Kun on 15.2, se tekis mistä tahansa päivästä hiukan synkän, mulle.

Joo ajatukset on hiukan sekasin ja vielä enemmän. Vuos sitten menetin mulle tärkeen ihmisen, mun tyttöystävän. Pahinta tässä on se että menetin myös tärkeen ystävän. Tosi tärkeen. Meiän tiet erkani kokonaan ja se oli täysin mun vika, en toiminu tarpeeks ajoissa ja olin kusipää.

Okei, se siitä. Toiseen aiheeseen. Nyt täytyy taas sano; ei niitä kiinnosta. Ei ketään nykyään kiinnosta minä tai mun jutut, oon täysin nobody. Nykyään yhä harvempi tulee juttelemaan tai haluu esim nähä, nykyään en omista kun pari kaveria. Enkä tiedä miks tai mikä mussa on.

En tajuu enkä käsitä miten jaksan vielä ja samalla pelkään menettäväni yhen kokonaan, ettei se enää haluis jutella mun kanssa tai mitään. Se ei edes kohtele mua kovin hyvin ja samalla joku siinä saa mut edelleen pitämään siitä ja joku siinä pakottaa mut edelleen jatkamaan yrittämistä. Haluun jonkun järjen tähän ja selkeyden.
Ehkä mä vielä jossain tosi syvällä sisimmässä tykkään siitä, ehken vielä oo valmis päästämään sitä menemään. En vielä enkä vähään aikaan.

tylsät sunnuntai-illat pitäs kieltää

Pah, oon jumittanu koko viikonlopun himassa taas tekemättä mitään. Kyllästyttävää, turhauttavaa, epätoivosta. Noh, oli serkku sentään lauantaista eteenpäin täällä ja on vieläkin.

Tää viikko on ollu aika kaaosmainen. Jos niin voi sanoa, kun en oo aivan varma tiedänkö enää mitä kaaos on :D Kuitenkin, uskon tietäväni. On ollu 4 koetta, jotka on luultavasti kuitenkin menny ihan hyvin. Luulisin.

Palataas taas tähän mun tylsään elämään. Tällä viikolla ei oo oikein tapahtunu mitään jännää, tai no, ei kyllä muutenkaan ees mitään vähemmän jännää. Liiankin tavallista ja tuttua arkea, päivät koulussa ja illat himassa, oujee loistavaa.
Taas ajattelin että kertoisin mun viikosta, mutta siitäkään ei näytä mitään tulevan kun ei taida olla mitään kerrottavaa. Haluun silti pitää yllä tätä kirjottelemista ja sen takia selitän turhista jutuista =)

Oi vitsi muuten! Nyt muistankin tän viikon kohokohdan. Eräs, mulle vielä ja varmaan ikuisesti tuntematon ihminen, joka tuli meiän kouluun ja meiän luokkaan tutustumaan keskiviikkona vei multa täysin jalat alta. Se on aivan uskomattoman ihana. Ja kyllä, se oli joku random ysiluokkalainen tyttö, wohoo. Tästä voi päätellä etten nää sitä enää =( Surkeeta.

Ja aivan! Nyt alkaa siis tiistaina ammatillisten aineiden jakso ja huomenna on vapaata. Eli ei yleisaineita.. ainakaan puoleen vuoteen :D Mahtavaa! Ja muutaman viikon päästä päiväkotiin työssäoppimaan.. =) Jee, ei koulua.

Jumitus

Hahaa, luin tossa kaikki vanhat postaukset ja tuli semmonen "kuka helvetti nää on kirjottanu?!" -fiilis. Oho, aika jännää, mun mitäänsanomaton elämä on hiukan muuttunu :D Vaikka ekasta ei oo edes kovin kauan, musta tuntuu silti siltä.

Ekaks, mulla on jotenkin kummasti ollu tänä vuonna kokonaisuudessaan parempi fiilis kun viime vuonna, lukuunottamatta ekan viikon masiksia. =) Ei enää mahdottomia viikonloppuangsteja tai muutenkaan mitään suurempia vuodatuksia. Kas kummaa, johtuuko tää siitä, mutta todellakin mulla on parempi fiilis. Mahtavaa!

Silti mistään kovin kivasta ei voi puhua. Koulu on aika jees, tykkään olla siellä, mutta koulun ulkopuolella mulla ei sitten olekaan sosiaalista elämään. Nekin ainoot kaverit jotka mulla on, näyttää olevan niin kiireisiä ettei aikaa yksinkertasesti jää mulle. Niillä on niitä muita kivoja joiden kanssa olla..
Datailen siis 24/7. Okei, en ihan. Oon meinaan vähentäny koneella oloa =) Se on hieno juttu, koska asetin sen yheks tavotteeks vuodelle 2010!

Oikeesti, mitä järkeä ylipäätään on kirjottaa tätä? Noh, ehkä pidän tätä vähän niinku julkisena päiväkirjana, jonka kuka tahansa voi sattumalta löytää, jee.

Oon muuten tosi helpottunu ja ilonen yhestä jutusta, mutta toisaalta en, koska tilalle tais tulla toinen.. oh shit. Ehkä siitä myöhemmin :D Toivottavasti kuitenkin ei.

I believe in nothing, but the truth in who we are

Aloin tässä aika vakavasti miettimään minkä helvetin takia tätä blogia kirjotan. Yli kuukauden taon jälkeen tulin siihen tulokseen, että en tiedä. En jaksa kamalasti tähän panostaa, sillä oon lähes varma siitä ettei kukaan tätä lue, mutta toisaalta kirjoitan itseni vuoksi ja puran asioita.

Tässä on tullut taas huomattua, ettei ketään kiinnosta.
Äskeisen lauseen voi ymmärtää monella tavalla ja mun kohalla sillä onkin monta eri merkitystä. Se ei oo kovin mukavaa tajuta joka päivä, ettei mulla oikeesti oo enää perheen ulkopuolella ihmisiä jotka välittää mitä mulle kuuluu. Oon täysin nobody. Kukaan ei huomaa, ketään ei kiinnosta, niillä on ne muut. Ne muut oikeesti kivat ja mä vaan pilaan kaiken.

Tää on syy, jonka takia mun elämä on lähes merkityksetöntä. Ei järkeä, ei mitään..
Toivo hiipuu, kukaan ei edes yritä auttaa. Ne ei ehkä tajua, että mä todella tarviin jonkun mun elämään. Se on helppoa vaan sanoa, että "no senku meet ja hankit niitä kavereita" Tekisin niin jos pystyisin. Ongelma vaan on siinä, etten uskalla mennä minnekään tai pyytää ketään mihinkään, koska oon tylsä ja kaikki menis kuitenkin pieleen, kukaan ei lähtis ja masentuisin täysin.

I believe in nothing
Not the end and not the start
I believe in nothing
Not the earth and not the stars

I believe in nothing
Not the day and not the dark
I believe in nothing
But the beating of our hearts