Aloin tässä aika vakavasti miettimään minkä helvetin takia tätä blogia kirjotan. Yli kuukauden taon jälkeen tulin siihen tulokseen, että en tiedä. En jaksa kamalasti tähän panostaa, sillä oon lähes varma siitä ettei kukaan tätä lue, mutta toisaalta kirjoitan itseni vuoksi ja puran asioita.
Tässä on tullut taas huomattua, ettei ketään kiinnosta.
Äskeisen lauseen voi ymmärtää monella tavalla ja mun kohalla sillä onkin monta eri merkitystä. Se ei oo kovin mukavaa tajuta joka päivä, ettei mulla oikeesti oo enää perheen ulkopuolella ihmisiä jotka välittää mitä mulle kuuluu. Oon täysin nobody. Kukaan ei huomaa, ketään ei kiinnosta, niillä on ne muut. Ne muut oikeesti kivat ja mä vaan pilaan kaiken.
Tää on syy, jonka takia mun elämä on lähes merkityksetöntä. Ei järkeä, ei mitään..
Toivo hiipuu, kukaan ei edes yritä auttaa. Ne ei ehkä tajua, että mä todella tarviin jonkun mun elämään. Se on helppoa vaan sanoa, että "no senku meet ja hankit niitä kavereita" Tekisin niin jos pystyisin. Ongelma vaan on siinä, etten uskalla mennä minnekään tai pyytää ketään mihinkään, koska oon tylsä ja kaikki menis kuitenkin pieleen, kukaan ei lähtis ja masentuisin täysin.
I believe in nothing
Not the end and not the start
I believe in nothing
Not the earth and not the stars
I believe in nothing
Not the day and not the dark
I believe in nothing
But the beating of our hearts
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
On aika tuttu tunne olla ei kukaan. Ainakin ton vimpan pätkän perusteella oot aika lailla samanlainen kun mäkin. Mäkään en uskalla mennä minnekkää tai ehdottaa mitään kun pelkään vaan liikaa hylätyks tulemist. Se tekee elämäst aika hanklaa ja yksinäist :(
VastaaPoistaVoi =( Se on kyllä tosi väärin kun kukaan ei tunnu välittävän..
VastaaPoista