Jep, tää on tämmönen angstipäivä mulle. Ei sen takia että on maanantai tai että viikonloppuun ois liian pitkä aika, ei. Kun on 15.2, se tekis mistä tahansa päivästä hiukan synkän, mulle.
Joo ajatukset on hiukan sekasin ja vielä enemmän. Vuos sitten menetin mulle tärkeen ihmisen, mun tyttöystävän. Pahinta tässä on se että menetin myös tärkeen ystävän. Tosi tärkeen. Meiän tiet erkani kokonaan ja se oli täysin mun vika, en toiminu tarpeeks ajoissa ja olin kusipää.
Okei, se siitä. Toiseen aiheeseen. Nyt täytyy taas sano; ei niitä kiinnosta. Ei ketään nykyään kiinnosta minä tai mun jutut, oon täysin nobody. Nykyään yhä harvempi tulee juttelemaan tai haluu esim nähä, nykyään en omista kun pari kaveria. Enkä tiedä miks tai mikä mussa on.
En tajuu enkä käsitä miten jaksan vielä ja samalla pelkään menettäväni yhen kokonaan, ettei se enää haluis jutella mun kanssa tai mitään. Se ei edes kohtele mua kovin hyvin ja samalla joku siinä saa mut edelleen pitämään siitä ja joku siinä pakottaa mut edelleen jatkamaan yrittämistä. Haluun jonkun järjen tähän ja selkeyden.
Ehkä mä vielä jossain tosi syvällä sisimmässä tykkään siitä, ehken vielä oo valmis päästämään sitä menemään. En vielä enkä vähään aikaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti